Tässä yksi päivä olin Fidassa etsimässä lenkkareita työ käyttöön. Otin ensimmäiset sopivan kokoiset kengät sivuun odottamaan. Siinä sitten etsin kaikessa rauhassa, kun kuulen jonkun miehen kysyvän: "olisiko tämä hyvä laukku?". Käännän katseeni äänen suuntaan ja huomaan tuntemattoman ukon, sellaisen yli kuusikymppisen ukon puhuvan MINULLE. No mitäs tässä muuta pystyi tekemään kuin menemään tähän keskusteluun mukaan: "no on tuo ihan mukavan kokoinen laukku.". Siinä samalla yritin miettiä, että tunnenko tämän ukon. Siinä se ukko sitten etsi laukkua ja höpisi minulle. Kokeilin kenkiä, vastailin sille ukolle ja sitten jostain syystä aloin myös tutkimaan sille laukkua. Muutaman minuutin ajan tätä ihme showta jatkui kunnes ME tulimme yhteisymmärrykseen ja löytyi hyvä laukku tälle miehelle. Juuri kun sain takalistoni jälleen penkille, sovittaakseni kenkiä, tämä ukko kumartui vielä minun puoleeni. Ja sitten sanoi: "nyt löytyi hyvä laukku, pärjäile sinäkin." Samalla kun hän tämän sanoi, hän "toverillisesti" kädellä taputti minua olkavarteen ja lähti kassoille maksamaan laukun. Ei tuoksunut viinakset, vain tupakka ja olin vielä enemmän ymmälläni ja huvittunut.

Ei tämä ensimmäinen kerta ole, kun joku tuntematon tulee juttelemaan minulle kuin olisimme hyvätkin tuttavat tai ainakin hyvänpäivän tutut, mutta siitä on kyllä jokunen aika kun tällaista on tapahtunut. Aika moni näistä tuntemttomista ovat olleet yli viisikymppisiä ukkoja ja akkoja, jotka jostain intohimoisesta tarpeesta haluavat tulla juttelemaan minulle. Hämmentävä ja joskus hilpeäkin kokemus, mutta minun pienet aivot yrittää aina parhaansa käsittää sitä tapahtumaa ja jotenkin ymmärtää tähän syytä.

No keskustelin tästä "äiteelle" ja hän sitä tokaisi, että ihmiset tykkäävät puhua sinulle, olet avoimen oloinen...."jaha.." Kiva olla avoimen oloinen, mutta meikäläinen kokee (lievää paniikkia ja) hämmennystä kun mummo 70v. bongaa minut käteni kanssa odotamasta bussia ja kipittää oikopäätä pöpisemään minulle säästä ja sen vuoden ajan tapahtumista kuin hyvällekin ystävälle.

Käteni siis voi tehdä minusta haavoittuvaisen oloisen, joten tästä syystä minusta tulee helposti lähestyttävän oloinen tyyppi. Tämä arvio tuli siis useammalta henkilöltä. Tämä selveni minulle vasta erään tapahtuman jälkeen. Tästä tapahtumasta en voi paljastaa paljoa vaitiolovelollisuuteen vedoten....

Olin eräässä paikassa työskentelemässä jo jonkun aikaa. Ei ollut mikään maailman mahtavin työpaikka erään nimeltä mainitsemattoman (N.M) tyypin vuoksi. Siinä sitten aamulla otettiin asiakkaita vastaan ja erään asiakkaan äiti pyysi MINUA vähän sivummalle, koska oli kuulemma jotain asiaa. No, mietin pienen hetken mistä on kyse. Olin kuullut N.M:ltä tämän erään asiakkaan perheen onnettomuudesta perheessä. Asiakkaan äiti alkoi sitten puhumaan MINULLE siitä onnettomuudesta. Ja mitä asiakkaani oli äidiltä kysynyt. Ne kysymykset koskivat perheen onnettomuutta ja osittain minua. Keskustelun aikana minulle selvisi, että tämä äiti teki surutyötä minun avullani. Olin hämmentynyt, koska olin opiskelija ja paikallahan oli myös ihan ammattilaisia. Olin kuitenkin myös hyvin liikuttunut, että sain olla avuksi tässä surutyössä. Keskustelun lopuksi hyvästelimme toisemme ja N.M tuli heti kärttämään mistä oli kyse. Kerrottuani keskustelusta, N.M tuli ärtyisäksi ja marisi asiakkaan äidin huonosta käytöksestä. "ei sellaista voi opiskelijan kanssa puhua." hän sanoi. Minua ihmetytti N.M käytös. No tietenkin omasta mielestäni tämä äiti saa tulla puhumaan minulle, kyllähän jo N.M tiesi ennestään mistä siinä perheessä oli kyse, niinkuin minäkin, ennen sitä surutyö keskustelua. Surutyö on kaikilla ihan omansa.

Kun keskustelusta oli kulunut jokin aika, keskutelin N.M:stä eräälle henkilölle. Tämä henkilö koki, että N.M oli kateellinen minulle koska asiakkaan äiti oli tullut puhumaan MINULLE ei sille N.M:lle. Olin kivan oloinen verrattuna siihen N.M:n ammatinomaiseen asenteeseen ja käytökseen.

Pitää siis varautua tulevaisuudessakin siihen, että minulle puhutaan kadulla ulkonäköni perusteella. Ainakin ne yli viisikymmpiset, ellei jopa nuoremmat. Teinit eivät ole vielä käyneet kimppuuni. Ei ne uskalla tai kehtaa! ;D